Siitä on jo viikko kun me mentiin naimisiin. Pidettiin juhlat Vesijärvellä seilaten siipiratasalus Wellamolla. Ainakin omasta mielestäni varsin onnistuneet juhlat, ja mun rakas aviomieheni on ilmottanut olevansa samaa mieltä. Myös vierailta on saatu positiivista palautetta (:
Samoissa juhlissa meidän poika sai nimen. Kastamisen hetkestä ei valitettavasti tässä meidän koneella ole kuvia, vaikka siitäkin hetkestä kuvatodisteita aivan varmasti löytyy.
Tapani mukaan en lapsen oikeaa kutsumanimeä blogissa paljasta, kutsuttakoon häntä siispä Antiksi.
Juhlien jälkeen Antti meni äitini luokse mummulaan yöksi hoitoon. Me lähdettiin miehen, mun veljen ja parin kaverin kanssa vähän vielä juhlimaan. Ja mentiin kahestaan yöksi (uuteen!!) kotiin. Ja todettakoon, että niin paljon kun poikaani ja äitiyttä rakastankin, teki tosi hyvää saada miehen kanssa olla yhden illan ja yön verran muutakin kun äiti ja isä. Oltiin mies ja vaimo :p
Tätini ja kummitätini kirjoitti avioliitosta viisaita sanoja. Kyse on tahdosta, tahtomisesta. Siitä että tahtoo rakastaa.
Minä tahdon. Me tahdomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti