Viime yönä kolmen aikaan mä heräsin siihen. Emil oksenti vessassa. Kiva. Sentään tosiaan vessassa ja jopa pönttöön, mut ihan tosi hei. Just tähän kohtaanko se oksutautiki piti tulla?
Eikä muuten tarttenu sen kolmen jälkeen nukkua. Emil meni kyllä nukkumaan, vein sille ämpärin sängyn viereen ja se onneks osas tosi hyvin ja hallitusti oksennella vaan siihen ämpäriin. Mut ihan törkeen kipeitä supistuksia rupes satelee. Silloin yöllä en niitä ruvennu mihinkään merkkailee ylös, kolmesta kuuteen tuli noin kaheksan tunnissa. Suunilleen 7-25min. välein. Ei siis millään lailla säännöllisesti, mut IHAN törkeen kipeesti. J tosiaan on tän viikon yövuorossa töissä, joten yksinään mä täällä supistelin ja välillä tyhjäilin Emilin oksuämpäriä. Yllä kuvaa siitä kun huvin vuoks päivällä merkkailin ylös, ne siitä vielä harveni. Mut koko päivän on tullu tosiaan niin järkyttävän kipeesti, välit vaihdellen kymmenestä viiteenkymmeneen minuutiin. Sen pidempiä välejä ei oo ollu.
Ja entäs tuo meidän potilas? No sehän sairastaa. Koko päivän on ollut melko itkuinen, ihan nuutunut ja oksennuksiakin on tullut kiitettävästi. Sääliks käy kun selkeesti on hirmu paha olo toisella. Ja pelottaa hirveesti että tässä käy vielä niin että tuo tarttuu mahollisesti Kertun kautta J:lle (tai jopa mulle) ja sitte pitäis lähtee synnyttämään... Itteä ei huvita hirveemmin ajatus synnyttämisestä oksutaudissa. Eikä myöskään ilman J:tä, sehän ei sinne mukaan pääsis jos taudin sais...
Kertullekin tää on ollut melko vaikee päivä. Tuo kun ei oo tottunu leikkimään yksinään, aina on isoveli ollu leikeissä mukana. Joko sovussa tai riidellen mutta aina mukana kumminki. Tänään on siis melkosella lailla tylsyys ollu pienellä neidillä kaverina... Piirrettyjä on kateltu enemmän ku normitilanteissa varmaan viikossa yhteensä (ja meillä niitä katotaan sentään kumminki melko paljon yleensäkin aina...) ja värityskirjaa väritelty ja piirretty ja legoja rakenneltu. Jokusen hetken tuo kävi myös pihalla yksin mutta ei sekään vissiin niin kivaa ollut. Teki pesän meidän sänkyyn itselleen piirrettyjen kattelemispaikaks.
Ja entäs mulle sitten tämä päivä? No ei ainakaan helppo. Väsyttää meinaa vähäsen kun tosiaan oon nukkunu viime yöhön kolmeen asti ja sen jälkeen en yhtään. Oon toki tossa sängyssä makoillu muksujen kans piirrettyjä kattomassa mut ei siinä mitään pysty nukkumaan kun niitä suppareita kumminki tulee. Mainittakoon vielä kerran että aivan järkyttävän kipeitä.
Ja tää tilanne on mun mielestä myöskin aivan tolkuttoman turhauttava. Kun yhtään ei voi tietää että mitä tässä nyt tapahtuu... Tiheneekö nää tästä nyt lähitulevaisuudessa (...huomiseen mennessä?) säännöllisiks että päästäis synnärille ja saatais poika ulos mun mahasta? Loppuuko nää jossain vaiheessa kokonaan ja sit kaikki jatkuu niinku tähän mennessäki, vailla merkkiäkään lähenevästä synnytyksestä? Vai jatkuuko tää tilanne näiden suppareiden suhteen TÄLLÄSENÄ vaikka kuinka monta päivää (ja näinollen mä en saa nukuttua oikeestaan missään vaiheessa?) Vai mitä tässä nyt tapahtuu? Mun puolesta sais mennä vedet tai tihentyä säännöllisiks synnytyssuppareiks. Just tää on nimittäin äärimmäisen hermojaraastavaa. Mä en jaksais sitä ajatusta että mua sattuu tässä näin nyt ihan turhan takia...
Ja tosiaan aivan tolkuttoman paljon pelottaa että toi tauti tarttuu nyt J:hin ja mä joudun menee synnyttämään ilman sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti