Mietin pitkään, että haluanko tehdä mitään esittelypostausta. Ensin olin sitä mieltä että en halua, ja siksi en sitä ihan ensimmäisenä tehnytkään. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että voisinpa ainakin osan itsestäni paljastaa...
Minä olen hetki sitten 21 vuotta täyttänyt puoliso, ensi kesän morsian, "äitipuoli" (vaikka puolikkaita äitejä ei ole?) ja pian myös äiti pienelle pojalle. Olen toki paljon muutakin (tytär, isosisko, ystävä ja vaikka mitä) mutta kaikesta siitä lisää joskus myöhemmin.
Äitipuoleksi (okei, kutsun itseäni äitipuoleksi puolisoni kahdelle lapselle, vaikka moni on sitä mieltä ettei puolikkaita vanhempia ole olemassakaan. Ihan vaikka vaan siksi, että se on kaikista helpoimmin löydettävissä oleva sana kuvaamaan tätä tilannetta) päädyin näille kahdelle lapselle ollessani 18 vuotias. Moni ei olisi tähän ryhtynyt, mutta minäpä ryhdyin. Enkä ole katunut päivääkään.
Koska joka kerta on hirmu hankala kirjoittaa mieheni poika ja mieheni tytär, kutsuttakoon heitä tässä blogissa vaikka Emiliksi (6v.) ja Kertuksi (4v.) (huom. nimet muutettu.)
Mieheeni tutustuin ja rakastuin ihan vahingossa. Ei yhtään ollut tarkoitus. Ja sepä onkin ollut elämässäni parhaita vahinkoja. Epävirallisesti muutettiin yhteen melkein heti, virallisesti muutamaa kuukautta myöhemmin. Emil ja Kerttu vahvasti mukana koko ajan.
Ja nyt ollaan tässä, onnellisempana kuin ikinä. Joka päivä on seikkailu, enemmän tai vähemmän. Tänään on seikkailtu lastenkasvatuksen ihmemaailmassa siisteyden suhteen. Ja sekin on ollut tavallaan melko antoisaa. Vaikka kuinka on haasteellista selittää kuusivuotiaalle että EI ole epäreilua että hänkin joutuu siivoamaan omat jälkensä siinä missä kaikki muutkin. Se on kaikki silti antoisaa. Se on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti