Oikeastaan ikinä (teini-ikään päästyäni) en ole ollut tyytyväinen omaan kehooni. Ennen raskautta ajattelin tilanteen muuttuvan jos vain olisin raskaana. Ei muuttunut. Olo ei ole kaunis ja sitä paitsi jos nyt vieläkään, ei maha näyttänyt todella pitkälle pätkääkään raskausmahalta, vaan ihan yksinkertaisesti keskivartalolihavalta. Otti päähän. Ja rankasti. Ja ottaa yhäkin kun omaa vartaloa rupeaa tutkimaan. Että sitä onkin voinut tehdä itselleen moista hallaa ja antanut kilojen kertyä.
En ole ikinä ollut sellainen luonnostaan oikeasti hoikka vartalomallia selluliititon ja kurviton. Ja sekös silloin joskus otti päähän, yläasteikäisenä. Mutta sitten tuli vuosi 2013. Kun olin jo täysi-ikäinen. Selvinnyt siitä teiniydestä ja yläasteangstista ja kaikesta semmoisesta. Kerrytin painoa viitisentoista kiloa ihan vain sen yhden vuoden aikana. Alla oleva kuva sen vuoden kesältä. Itkettää todeta, että tuossa ei ole edes vielä pahin.
Saman vuoden syksynä oltiin äidin ja pikkusiskon kanssa reissussa etelässä sukulaisten luona. Alla oleva kuva siltä reissulta. Sinisissä housuissa ja punaisessa topissa minä ja vieressä perushoikka äitini.
Alempi kuva siltä samalta reissulta. Eniten mua harmittaa se tosiasia, että näillä reissuilla mä oon ollut melko kiukkunen. Ahistunut. Mä oon oikeesti varma että mä olisin ollut niin paljon
onnellisempi noilla reissuilla ja muutenkin tuohon aikaan, jos mä olisin ollut hoikempi. Kun on ahistanut se että mussa on ylimääräisiä kiloja niin paljon ja se näkyy. Hävettänyt. Mä olen ollut se porukan läski, kaikki muut on näyttänyt kauniilta ja hoikilta.
Tuon reissun ja noiden kuvien jälkeen tilanne on mennyt vain pahemmaksi. Aika tarkalleen vuosi sitten, viime toukokuun alussa oltiin mun äidin, pikkusiskon ja pikkuveljen kanssa Turkissa ja siellä mä olin jo ihan hirviö. Hirmu kiukkunen koko ajan kaikille ilman mitään oikeeta syytä. Jälkikäteen kun itseäni analysoin niin voin oikeesti todeta sen johtuneen siitä läskiyden määrästä. Siltäkin reissulta on kuvia mutta ei mulla koneella, oikeestaan koska mä en oo ite halunnut niitä ees katella. Nuo siniset housut ei todellakaan edes mahtunut päälle enää. Eikä aika moni muukaan vaate. Painoa tullut vielä viitisen kiloa lisää siihen 2013 lihomisen lisäksi.
Alla oleva kuva viime marraskuulta. Olin jo raskaana mutta se ei edes näkynyt vielä. Viikkoja oli kasassa 15+5. Ja ahisti. Mikäpä muukaan kun se oma läskiys kun ei tuntunutkaan helpommalta vaikka kuinka oli jo raskaana. Kaikilla muilla se raskausmaha näkyikin jo tossa vaiheessa, mutta ei minulla. Luultavasti koska läskiä oli niin paljon että sinne yksi pieni raskausmaha upposi helposti sekaan näkymättömiin.
Viimeisimpänä havainnollistavana otoksena vaikka edellisen postauksen toppikuva. Näkeehän sitä nyt siitäkin että vaikka tukevasti raskaana ollaan, löytyy tästä ruhosta aika paljon muutakin kun vain vauvapyöreyttä.
Todistusaineistoa löytyy kuitenkin myös siitä että olen joskus ollut hyvänkin näköinen. Alla oleva bikinikuva otettu Mallorcalla keväällä 2011, ikää 17. Enhän mä sitä tuolloin tajunnut vaan angstasin läskejä silloinkin. Mutta nyt mun tavoite ois nimenomaan toi: ei tikkulaiha barbievartalo vaan sopivasti pehmeen kurvikkaan mutta kuitenkin vain vähän, ei oikeesti lihava niinku nykyään. Siis viime kesä, aika juuri ennen raskautta. (Eikä tää raskaana oleminen oo mua varmasti ainakaan hoikistanut, joten vauvan kun saan pihalle niin tiedän ettei tilanne oo ainakaan yhtään parempi.)
Viimeinen kuva myöhemmin samalta kesältä, 2011. Neljän vuoden takaisen itseni mä haluan ja aion saada takaisin. Siis silloisen vartaloni, ei muuta =D Sitten raskauden jälkeen, ensi kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti